Pöydän iloja pikkukaupungissa kertoo jyväskyläläisten vanhoista syömisistä ja juomisista kaupungin perustamisen ajoista ensimmäisen maailmansodan alun vuosiin. Kirja selvittää, miten raaka-aineet päätyivät liedelle ja edelleen pöydässä nautittaviksi. Omavarainen Jyväskylä kehittyi kaupungiksi, jossa alettiin ostaa kaupan tuotteita, omaksua keittiön teknologisia innovaatioita ja siistiä juomatapoja.

Kirja nostaa esiin maut hienoista viineistä piimäkiuluun ja pröystäilevistä voileipäpöytäherkuista kunnalliskodin kahden silakan annoksiin. Sitäkin arvuutellaan, kehittyikö kaupunkikulttuurin saarekkeeseen mitään alkuperäisenä pidettävää suuhunpantavaa vai olivatko kaikki maut vain muualta lainattuja. Mukana on myös vanhoja ja unohdettuja mutta käyttökelpoisia jyväskyläläisreseptejä.

Pöydän iloihin johdattelee museointendentin virasta eläköitynyt filosofian lisensiaatti ja kamarineuvos Erkki Fredrikson.

”Hiilipaistetuita piffiä. Hyvin pehmeästä lihasta leikellään sormen paksuisia piffipalasia, jotka hiukan pippuroidaan, suolataan ja voidellaan sulatulla voilla, sitten pannaan ne halsteriraudan päälle, paistetaan uunissa hiilten päällä äkkiä, kaadetaan sitten kastrulliin vähän sulatun voin kanssa, jossa äkkiä taas kiehahtaa, ja tarjotaan heti sitroonapalasien kanssa tai happamien kurkkujen kanssa.”
- Keski-Suomi 18.3.1897