Moderni, funktionalistinen asunto ja sen yhdenmukainen perheen malli korvasi 1900-luvun
kuluessa vähitellen säädynmukaisen asumisen kirjon: työväestön hellahuoneet, maaseudun tuvan ja
kamarin sekä porvarilliset edustushuoneisiin, yksityisiin tiloihin ja talousosaan jakautuneet asunnot.
Modernin asunnon muotoutumista määritti ajatus ympäristön vaikutuksesta ihmisiin ja kasvava
tietoisuus hygieniasta. Puhdas raitis ilma, auringonvalo, tila ja vihreys yhdistettiin terveellisyyteen
ja nykyaikaiseen asumiseen. Tilan uudenlainen
järjestäminen ja hallinta merkitsi suurta arkielämän muutosta. Liikkuminen ja ajankäyttö asunnossa,
kaupungissa ja uusissa lähiöissä sai uuden tahdin ja uudenlaisia kulkureittejä.