Le naturalisme finlandais. Une conception entropique du quotidien käsittelee suomalaisen ja ranskalaisen naturalismin suhteita 1880-luvun ja 1890-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa, kuten Juhani Ahon, Minna Canthin, Teuvo Pakkalan ja K. A. Tavaststjernan teoksissa. Tutkimuksen metodina on lajiteoria.

Le naturalisme finlandais tutkii naturalismin kirjallisuuskäsitystä "entropisena arkena". Naturalistinen teos hahmottuu yhtäältä entropiseksi systeemiksi, kuvaukseksi hajonneista energioista ja hukatuista ihmiselämistä, tasapainottelusta optimismin ja pessimismin, elämän ja kuoleman välillä. Toisaalta entropia kohtaa arjen, ihmiselämän "sellaisena kuin se on". Poikkeusyksilön sijaan naturalistinen teos kuvaa tavallisen ihmisen arkea mikrohistoriallisesta perspektiivistä, keskittyen pieniin, yhteiskunnallisesti vähäpätöisiin ihmisiin ja heidän jokapäiväisen elämän ongelmiinsa.

Naturalismin keskuksena on banalisoinnin ja hajoamisen runousoppi, joka koettelee uskoa onnen, tyytyväisyyden ja hyvä arjen mahdollisuuksiin. 1800-luvun lopulla naturalismin kriittiset kuvaukset suomalaisesta yhteiskunnasta järkyttivät kansallisia arvoja ja kriitikkoja, jotka odottivat kirjallisuudelta nuoren kansakunnan idealisointia.

Naturalismin epämukavan totuuden tähtäimessä on kuitenkin muutos kohti parempaa maailmaa. Entropinen arki toimii tiedostamisen strategiana, joka heittää lukijalle haasteen yhteisvastuusta, arjen ongelmista, jotka voivat koskea myös häntä.