Kari-Matti Piilahti tarkastelee tutkimuksessaan ekologisia ja taloudellisia olosuhteita, perhe- ja ruokakuntarakenteen muutoksia ja kontaktinmuodostusta sekä niiden välisiä sidonnaisuuksia esiteollisessa maalaisyhteisössä. Kohteena on pohjoisessa Kymenlaaksossa sijaitseva Valkeala, jota tutkimusaikakaudella halkoivat taloudelliset, maantieteelliset ja kulttuuriset rajat. Teoksen moniulotteisessa näkökulmassa yhdistyvät talous- ja perhehistoria sekä verkostotutkimus.
Työssä painotutaan kontakteihin, niiden muodostukseen, ylläpitoon ja merkitykseen turvan tarjoajina. Siinä selvitetään, millä tavoin elinkeinorakenne näkyi kontaktien muodostumisessa? Vaikuttiko ruokakunnan koko toimintakentän laajuuteen? Miten kriisiajat heijastuivat kontakteihin tutkimusalueella? Mikä oli sukulaisuuden merkitys? Oliko havaittavissa turvan hakemista sukulaisverkoston ulkopuolelta? Kontaktimittareiksi Piilahti on valinnut kauppa-, luotto- ja takaussuhteet, taloudellisen yhteistyön, avioliitot ja kummisuhteet.
Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on kyseenalaistaa aiemmassa tutkimuksessa esitetty hypoteesi agraariyhteisön suhteiden rakenteellisesta muuttumattomuudesta. Mikrohistoriallista tutkimusta syventävät runsaat ruokakunnittaiset ja suvuittaiset esimerkit. Piilahden tutkimus nostaa esiin verkostotutkimuksessa tähän mennessä sivuosaan jäänyttä maaseuturahvaan vuorovaikutusta 1600- ja 1700-luvulla.