Kadonnutta paratiisia etsimässä tutkii Markku Lehmuskallion elokuvauraa ja käsittelee hänen pariakymmentä elokuvaansa, joista osa on syntynyt yhteistyössä nenetsitaiteilija Anastasia Lapsuin kanssa.

Kuvaukset ihmisen ja luonnon suhteesta, taiteen tehtävästä ja taiteilijan osasta, pohjoisten alkuperäiskansojen olosuhteista ja kulttuurista ovat Lehmuskallion elokuvien keskeisiä teemoja. Suomen metsistä ja saamelaiskulttuurin parista Lehmuskallion tutkimusmatkat ovat laajenneet koko pohjoiselle pallonpuoliskolle, sen luontoon ja ihmisten sisäisiin maisemiin, katoavien perinteiden ja ainutlaatuisen taiteen maailmaan.

Lehmuskallion elokuvissa kysymys on ihmisen ja luonnon välisen tasapainon menetyksestä, pienten ihmisten ja pienten kansojen perinteiden, kielen ja elinkeinojen murenemisesta valtakulttuurin ja globaalin markkinatalouden puristuksessa. Tätä vasten traditio ja taide muodostuvat eräänlaiseksi kadotetun paratiisin kuvaksi, peiliksi, jota vasten näkyy myös suomalaisen kulttuurin ja suomen kielen merkitys. Lehmuskallion tuotanto on ilmastonmuutoksen ja etnisten ristiriitojen maailmassa on ajankohtaisempi kuin koskaan.