1800-luvun nouseva sivistyneistö tarvitsi vastustajan määritelläkseen identiteettinsä ja oikeuttaakseen poliittisen nousunsa. Vanhempaa eliitin tyyppiä edustavaa ruotsinkielistä aatelia haluttiin syyttää vallitsevista yhteiskunnallisista epäkohdista, ja se nähtiin modernisaation, kansallisen yhtenäisyyden, demokratian, tasa-arvon ja emansipaation vastustajaksi.

Teos tarkastelee 1800-luvun eliittien vallanvaihdosta, jossa avainasemassa oli kirjallisen kulttuurin nopea kehittyminen. Sivistyneistön luoma viholliskuva aatelista läpäisi tehokkaasti aikakauden julkisuuden niin kaunokirjallisuudessa, kansallisen historian kokonaisesityksissä, lehdistössä kuin valtiopäivilläkin.

Marja Vuorinen työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksella.