Oulun seudun murre on pohjalaismurteiden suureen ryhmään kuuluva sekamurre, jota puhutaan etelässä Siikajoen, pohjoisessa Kuivaniemen ja idässä Utajärven rajaamalla alueella, kahdessakymmenessä pitäjässä. Apulaisprofessori Matti Pääkkönen on valinnut tähän Oulun seudun murrekirjaan ääninauhoista kirjainnetut murrenäytteet runsaan 300 nauhatunnin materiaalista. Nauhoitteet on tehty noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Kahdeksantoista tarkasti valittua kertojaa edustavat kahtatoista Oulun seudun pitäjää. Vanhin haastatelluista on syntynyt v. 1867, nuorin v. 1911.
Kaikki kirjassa esitellyt kielenoppaat ovat syntyneet ja eläneet kotimurteensa alueella, ja heidän puheenpartensa edustaa vanhinta ja aidointa vielä saatavissa ollutta Oulun seudun murretta. Heidän kertomustensa kuvastama maailma ajoittuu viime vuosisadan vaihteeseen. Entiset työtavat ja elämänmeno sekä myös ilonpito ovat keskeisiä muistelusten aiheita. Erityisesti Oulun kaupunkikuva, Oulunsalon maaseutumaisema sekä tervan ja lohen ryydittämä näkymä Oulujokivarresta nousevat mainioiksi aikansa tulkeiksi.
Kirjan lopussa on luku Oulun seudun murteen äänne- ja muoto-opin luonteenomaisista piirteistä ja niiden alkuperästä, kielenoppaiden ja heidän yksilömurteensa esittely sekä murteen erikoissanaston luettelo.