Suomalaisessa kansanuskossa para oli salaperäinen olento, jonka uskottiin tuovan omistajalleen vaurautta - useimmiten varastamalla naapureilta maitoa, kermaa ja voita. Para saattoi liikkua kissan, linnun tai sammakon hahmossa, mutta se voitiin myös valmistaa lankakerästä, luudasta ja muista arkisista esineistä. Hengen sille saattoi antaa veri, loitsu tai sopimus paholaisen kanssa.
Uno Holmberg-Harvan Para - vertaileva tutkimus (1928) johdattaa lukijan suomalaisen kansanperinteen erikoisimpiin uskomuksiin. Miten para synnytettiin? Millaisia jälkiä se jätti kulkiessaan? Kuinka sen saattoi tunnistaa tai tuhota? Entä miksi naapuritalon poikkeuksellisen hyvä voionni herätti epäilyksiä noituudesta?
Runsaaseen kansanperinneaineistoon perustuva tutkimus seuraa parauskomusten jälkiä eri puolilla Suomea ja vertaa niitä Skandinavian, Baltian ja muun Euroopan vastaaviin käsityksiin. Samalla avautuu kiehtova näkymä maailmaan, jossa karjaonni, kateus, taikuus ja paholaisen pelko kuuluivat jokapäiväiseen elämään.
Para on suomalaisen uskontotieteen klassikko ja omaperäinen sukellus kansanuskon hämärimpiin kerrostumiin.