Folkloristinen tutkimus tarkastelee erikoislaatuisen kansanmiehen, hämäläisessä Herralan kylässä
eläneen Heikan Jussin (1892-1967) komiikkaa ja elämää kyläyhteisössä. Hän oli itseoppinut
kyläfilosofi ja kotiseutuaktivisti. Samalla hän oli kaikkialle ulottamansa huumorin ansiosta yksi
menneen maaseutuyhteisön kyläoriginelleista. Tragiikkaa Jussin elämään toi vaikea tuberkuloosi,
joka rajoitti työntekoa ja esti sosiaalisen kohoamisen maaseutuköyhälistöstä.
Teos valottaa myös huumorin kautta esiin tulevia tabuaiheita kuten eroottisen kiinnostuksen
kohteita tai henkilökohtaiseen hygieniaan kohdistuneita vaatimuksia. Tutkimuksen myötä avautuu
näkymiä 1900-luvun maaseutukulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin sekä perinteen
intellektuaalisiin ja käytännöllisiin merkityksiin yksilöiden ja yhteisöjen elämässä.