Tutkimuksen aiheena on suomenkielisten teinityttöjen parenteesit ja lausumanloppuiset sävelkulun
nousut kahdenkeskisissä keskusteluissa, sekä niiden vaikutus vuorovaikutustilanteissa. Tytöt
kuvaavat kokemuksiaan ja havaintojaan, perustelevat käytöstään ja näkemyksiään kertomalla. Miksi
kerronnassa on parenteeseja? Miksi osa kertojan lausumista päättyy sävelkorkeuden nousuun?

Tutkimuksen aineistona on nuorten tyttöjen kahdenkeskisiä keskusteluja kasvokkain ja
puhelimessa. Heidän kertomisesta tehdyt analyysit osoittavat yksityiskohtaisesti, miten
monitasoisesti puhujat käyttävät hyväksi sisäistämäänsä tietoa kielen ja vuorovaikutuksen
rakenteesta. Tutkimus asettuu osaksi fennistikassa 1980-luvulta alkaen harjoitettua lingvististä
keskusteluanalyysiä. Havainnot parenteesien ja nousevan sävelkulun asemasta on tehtävistä
keskustelussa tuovat uusia ilmiöitä keskustelun kieliopin tarkasteluun.