Kun Juhani Aholta jäi aikaa lastuilta tai laajemmilta teoksilta, hän kirjoitti kirjeen. Aikalaisystävänsä Ilmari Kiannon mukaan hän kuului niihin kirjailijaihmisiin, jotka "yksityiselämässäänkin kynällään parhaan suosion saavuttavat". Aho saattoi kirjeitse ilmaista syvintä itseään. Kumppanuuden kestäessä vuosikymmeniä - kuten suhteessa Järnefeltien taiteilijaperheeseen - säilynyt kirjeenvaihto kasvaa kappaleeksi elävintä suomalaista kulttuurihistoriaa.

Aho ei näyttäydy kirjeissään vain yksityisenä ihmisenä tai kirjojen tekijänä. Kirjailijan laajasta kirjekokoelmasta on tähän teokseen valittu nimenomaisesti sitä aineistoa, jossa Aho esiintyy aikansa vaikuttajana, moneen mukaan ehtineenä kommentaattorina. Kirjeiden kautta kuvastuu koko vuosisadan vaihteen elämänmeno yhteiskunnallisine rientoineen ja ristiriitoineen. Nuoressa suomalaisessa kirjallisuudessa viime vuosisadan loppu ja tämän vuosisadan alku olivat ennenkokemattoman ripeän kasvun aikaa. Ahon kirjeissä aikakausi levittäytyy eteemme kuin panoraamakuvina. Ahon avulla nykylukijakin voi nauttia "vanhanaikaisesta hurmaavasta tavasta kynän avulla pakinoida ihmisten kanssa", kuten Werner Söderhjelm, yksi kirjailijan kirjeenvaihtokumppaneista kokemuksen kiteyttää.