Naisille ja lapsille suunnitellut sairaalat kuvastivat 1900-luvun alkupuolella yhtä modernin ajan erityispiirrettä, erikoistumista. Suomalaisen sairaala-arkkitehtuurin modernisaatioprosessiin paneutuva tutkimus tuo uutta tietoa juuri itsenäistyneen Suomen sairaalasuunnittelusta.

Teos osoittaa miten moderni sairaalasuunnittelu tapahtui eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä. Sairaaloista muodostui rationalisoinnin myötä teollisuuslaitosten tavoin toimivia tuotantokeskeisiä instrumentteja. Teoksessa valaistaan miten hygienian ja modernin sairaala-arkkitehtuurin liitosta tuli strategia, jonka avulla tuotettiin lääketieteellisesti ja esteettisesti hygieenisen tilan lisäksi myös pedagogista ja moraalista hygieniaa sekä luokkahygieniaa.