1970-luvulla alkanut monitieteinen seurantatutkimus kahden pohjoiskarjalaisen kylän, Sivakan ja Rasimäen muutoksista on ainutlaatuinen ja merkittävä hanke suomalaisessa maaseutututkimuksessa. Kylän paikka on tutkimussarjan viimeinen ja kokoava raportti, jossa tarkastellaan sitä, miten kyliä koskeva tietämys ja tulkinta ovat kehittyneet pitkän tutkimusprosessin kuluessa. Erilaisten aineistojen valossa ja vaihtuvissa tulkintakehyksissä kylät eivät tyhjene eivätkä täyty, vaan tihentyvät ja kerrostuvat. Myös teoksen runsas kuvitus seuraa kylien kehittymistä kolmen vuosikymmenen aikana.
Teoksessa nostetaan esiin piirteitä, jotka liittyvät syrjäisen maaseudun uudelleen organisoitumiseen. Enää ei pohdita sitä, onko yhteisöjä vielä olemassa tai ovatko kylät katoamassa. Nyt pyritään tekemään näkyväksi maaseudun paikallisuuksien ja yhteisöllisyyksien moninaisuutta. Yhtenä tavoitteena on selvittää, missä kaikkialla kylien paikka on tällä hetkellä. Kirjassa tarkastellaan myös sitä, miten maaseutua ja sen paikallisuuksia on eri aikoina tutkittu ja miten tutkijoiden tulkinnat ovat välittyneet julkiseen keskusteluun.