Moniulotteinen tutkimus porautuu kalevalamittaisen kansanrunouden kieleen. Systemaattisen tarkastelun kohteena on 20 eeppisen runon otos Boreniuksen ja Neoviuksen Larin Paraskelta tallentamasta materiaalista. Parasken runojen kieli osoittautuu yllättävän monenlaisten asioiden synteesiksi. Runojen monitasoisen kielellisen variaation taustalta löytyy esitystekniikan heijastumia, murteen ja sen merkinnän eroja, tallentajien yksiköllisiä ratkaisuja sekä itse keruutyön ja myöhemmän toimitustyön vaikutusta.