Julius Krohnin ylioppilasvuosien (1853-1860) kirjeet vanhemmilleen ja hyvälle ystävälle, Kaarlo
Slöörille, kertovat ilmeikkäällä tavalla nuoren miehen kehityskaaren epävarmasta viipurilaisesta
lukiolaispojasta elämänsä tärkeimmät päämäärät löytäneeksi maisteriksi. Krohn kirjoittaa arjestaan
ja ajatuksistaan Helsingissä ja suomenkielisen kansan parissa Kaavilla ja Rautalammilla. Myös koti
Viipurissa ja huvilaelämä läheisessä Kiiskilässä tulevat esille. Kirjeet valottavat kiinnostavalla
tavalla kulttuurifennomanian keskeisen vaikuttajan nuoruusvuosia ja sitä aatteellista ilmapiiriä ja
esineellistä ympäristöä, jossa suomenkielisen kirjallisuuden esitaistelijat elivät.