SKS:n historian kolmannessa osassa jäljitetään seuran toimintaa jatkosodan ajan miehitetyssä Itä-Karjalassa, paljastetaan professoreiden salaisia yhteyksiä virolaisiin emigranttipakolaisiin sekä katsotaan, kuinka 1960-luvun kulttuuriradikalismi muutti kansallisten tieteiden perinteistä kivilinnaa Helsingin Kruununhaassa.

Kirja on tärkeä lisä suomalaisen sivistyneistön kulttuurihistoriaan ja näkemyksellinen analyysi siitä, kuinka suomalaista identiteettiä on rakennettu niin sodan kuin rauhan oloissa. Teos on kirjoitettu erityisesti niille suomalaisille, joille suomen kieli ja kirjallisuus on oman identiteetin kivijalka myös globaalistuvassa maailmassa.

Dosentti Kai Häggmanin edellinen SKS:n historiateos Sanojen talossa sai kriitikoilta ja tiedeyhteisöltä poikkeuksellisen hyvän vastaanoton.