Vuosien 1700 ja 1850 välillä Euroopan hallitsijat käyttivät valtavia summia mahtavien rakennusten pystyttämiseen, eikä suurvalta Venäjä ollut poikkeus. Jo keisarinna Elisabetin aikana maassa rakennettiin palatseja kahden Versaillesn edestä.
Mahtirakentaminen näkyi myös Venäjään liitetyssä Kaakkois-Suomessa, josta tuli ensimmäiseen maailmansotaan asti lähes kaikki Pietarin rakentamiseen tarvittu graniitti.
Pietarin lukuisat kadut, kanavat, sillat samoin kuin Iisakin kirkon toista sataa pylvästä tai maailman suurin, Aleksanteri I:n kunniaksi pystytetty monoliitti ovat suomalaista, Virolahdelta louhittua punagraniittia. Rakennushankkeet kertovat havainnollisesti ajasta, jolloin raskas työ oli koneiden sijasta lihasvoiman, vipujen ja taljojen varassa.
Punaiset pilarit suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa on elävä aikamatka keisarillisen pääkaupungin historiaan. Teos on runsaasti kuvitettu alkuperäisillä louhintaa ja rakennustöitä kuvaavilla piirroksilla.