Talvisodan katkerien kokemusten vuoksi Suomessa ryhdyttiin keväällä 1941 värväämään vapaaehtoisia Saksan Waffen-SS-joukkoihin. Tämä teos tarjoaa uutta tietoa siitä, mitä värvätyt suomalaissotilaat Saksan armeijassa tekivät ja mikä oli heidän suhteensa natsi-Saksan armeijan suorittamiin väkivaltaisuuksiin.
Suomalaiset sijoitettiin SS-Divisioona Wikingiin, johon värväytyi 1408 nuorta suomalaismiestä. Heistä kaksi kolmasosaa kaatui, haavoittui tai katosi sotaretken aikana. He taistelivat puna-armeijaa vastaan Ukrainassa ja Kaukasuksella vuosina 1941-1943. Samalla alueella toimivat myös pahamaineiset Einsatzgruppe C:n tuhoamisyksiköt, joiden tavoitteena oli juutalaisten lopullinen hävittäminen ja elintilan raivaaminen germaaniselle rodulle. Waffen-SS:n ja Saksan Wehrmachtin joukot velvoitettiin tukemaan tuhoamisyksiköitä. Juutalaisia, siviilejä ja sotavankeja surmattiin järjestelmällisesti ja raa'asti.
Mitä suomalaiset vapaaehtoiset tiesivät itärintaman tuhoamisyksiköistä ja olivatko he osallisina siviileihin kohdistuneissa julmuuksissa? Valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamaa selvitystä varten on käyty läpi ennen tutkimattomia suomalaisia ja ulkomaisia arkistoaineistoja. Selvitys antaa kuvan siitä, mitä suomalaiset tiesivät raakuuksista Ukrainassa ja Kaukasuksella, millainen oli heidän reaktionsa niihin ja mikä oli heidän osuutensa niiden toteuttamisessa.