Samuli Paulaharju (1875 - 1944) oli perinteenkeräämisen suurmies, tallentaja, suurenmoinen kertoja. Ainutlaatuisimmillaan hänen työnsä on juuri Lapin-aineiston yhteydessä. Paulaharju tiesi, mitä Lappi on, mistä Lappi puhuu, mitä Lappi toivoo ja pelkää.
Siirtymistään tarinantallentajasta tarinankertojaksi Paulaharju perustelee puhumalla halustaan "ymmärtää ja sanoa julki Lapin elämää vanhalta tarulliselta, pakanalliselta pohjalta". Paulaharjun kieleltäänkin tunturituulena viuhuva kerronta poraa syvälle ikiaikaisimpaan Lappiin.
Lapissa Paulaharjulle oli tärkeintä se maailma jonka salaisuuksiin hän oli vuosikymmenet yrittänyt tunkeutua. Hän kuvasi mitä oli yrittänyt esittää "Tunturimaan ja Jäämeren sekä Tunturien ja Jäämeren vanhankansan yöpuolen elämää ja sielua... kaikkine haltioineen, piruineen, trolleineen ja kummajaisineen."