Suomalais-Ugrilainen Seura perustettiin fennomanian hengessä kansainväliseksi tieteelliseksi seuraksi tutkimaan suomen sukukieliä ja kulttuureja. Esikuvana pidettiin M. A. Castrénin työtä sukulaiskansojen parissa. Ennen Suomen itsenäistymistä seuran stipendiaatit keräsivät Castrénin jalanjäljissä Venäjällä runsaan aineiston suomalais-ugrilaisista kielistä ja tutkivat myös mm. mongolia ja kiinaa.

Historiateos paneutuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran perustamisen ja toiminnan taustalla vaikuttaneisiin aatteisiin, tieteen kehitykseen, yhteiskunnallisiin muutoksiin ja henkilöiden välisiin suhteisiin. Seuran johtohenkilöihin ovat kuuluneet monet merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat, kuten Otto Donner, E. N. Setälä ja Paavo Ravila. Kirjassa on myös välähdyksiä seuran toiminnan kulttuurihistoriasta.

Rakentaessaan kansainvälistä tiedettä kansalliseksi mielletyllä tutkimusalalla Seura on väliin tasapainoillut rajalla, jonka toisella puolella on ollut sille säännöissä annettu tieteellinen tehtävä, toisella jäsenten halu tukea sukukansoja. Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat ovat ajoittain odottaneet ja venäläiset viranomaiset pelänneet sen edistävän myös poliittisia aatteita.