Alastomuus ja valokuva on yhdistelmä, joka monen mielessä herättää epäilyksiä kuvien kunniallisuudesta. Taidehistorian tutkimuksessaan Johanna Frigård tarkastelee erilaisia tapoja tuottaa alastonvalokuviin niitä puoltaneita ihanteita. Taiteeseen vetoaminen oli yksi tärkeimmistä oikeuttamisen keinoista, mutta ei suinkaan ainoa. 1900-luvun alun miesatleettien kuvat, naisalastontutkielmat ja kasvavan harrastajakuvaajajoukon lapsikuvat muovasivat kansalaisen, taiteilijan, uuden naisen ja lapsuuden ideaaleja populaarikulttuurin ja korkeataiteen välimaastossa. Alastonvalokuvilla ei ollut itsestään selviä merkityksiä, vaan niiden välittämä sisältö muuntui aikakauden, sukupuolen ja iän, kuvausympäristön ja kuvien esittämisyhteyden mukaan.