Tutkimuksessa kartoitetaan poliisin työidentiteetin muutosta seitsemän vuosikymmenen aikana sekä sitä, miten yhteiskunta ohjaa poliisin toimintaa julkilausumattomasti. Tapausaineistoina tutkimuksessa on käytetty lukuisia poliisin työtä koskettaneita tapahtumasarjoja, rikoksia ja niiden uutisointia koskevaa materiaalia sekä poliisihaastatteluja.

Ilkka Levän lähestymistapa on monitieteinen ja kunnioittaa historian moniäänisyyttä. Sijansa teoreettisessa viitekehyksessä saavat niin psykohistoria, jälkikoloniaalinen feminismitutkimus kuin myös ranskalaisten antioidipalistien kehittelemä halun filosofia.