Länsi-Inkeri oli kalevalaisen laulukulttuurin viimeisiä tärkeitä keskuksia. Kertomarunous on siellä lyyristä epiikkaa, jolle on ominaista kertovan runokudoksen liittyminen omakohtaisesti koettuun, usein arkielämän traagisiin tapahtumiin liittyvään aiheistoon. Väitöskirjassaan Lauri Harvilahti tutkii kertovien runojen esittämistaidon ongelmaa, lähtökohtana muuntelua aiheuttavat mieleenpainamisen ja jälleentuottamisen prosessit sekä muistin toimintaa tukeva monimuotoinen runokeinosto.