Suomalainen studioelokuva eli 1930-luvun lopulla nousukautta. Tuotantoyhtiöillä oli mahdollisuus tarttua uusiin, resursseja vaativiin aiheisiin, kuten historiallisiin elämäkertaelokuviin. Niiden menestys ja ulkomaisten esikuvien vaikutus kannustivat jatkamaan aiheen parissa. Samaan aikaan suomalainen yhteiskunta koki murroksen, mikä näkyi myös siinä, kuinka ihmiset hahmottivat suhdettaan menneisyyteen.

Teos on ensimmäinen tutkimus, joka käsittelee populaarin median roolia suomalaisessa historiakulttuurissa. Siinä tarkastellaan, millaisia menneisyyden esityksiä ensimmäiset suomalaiset elämäkertaelokuvat olivat ja miten ne suhteutuivat ajan historiakulttuuriin.

Anneli Lehtisalo on mediakulttuurin ja elokuvahistorian tutkija Tampereen yliopistossa.