Romantiikan aikana arktinen alue tunnettiin pelottavana ja ylevää kauhua ruokkivana ympäristönä. Ääriolot koettelivat erityisesti 1800-luvun tutkimusmatkailijoita, ja kirjoitukset nälkään menehtyneistä miehistä olivat tuttuja kaikille pohjoiseen yrittäneille. Vaivat ja vastukset tiedettiin kuitenkin olennaiseksi osaksi arktisen matkan kertomusta ja ne valmistauduttiin kohtaamaan niin luonnossa kuin teksteissäkin.

Nälkä ja vilu on kirja arktisista matkoista ja niiden olomuodosta tarinoina. Taiteellisen tutkimuksen keinoin tehty kertomus arktisesta tarinakerrostumasta - polarloresta - kysyy, mikä on arktisten tarinoiden paikka kirjallisuuden genressä ja sen ulkopuolella. Tarkastelun kohteena on joukko tekstejä 1800-luvun lopulta aina 1930-luvun puoliväliin, pääosin Grönlannista ja kaukaiselta Wrangelinsaarelta. Tuloksena on mukaansatempaava kirjallinen matka lumen ja jään armoille.

Kirja soveltuu kaikille joita pakkanen on purrut kotona tai koulussa.