Samuli Paulaharjun Sompio on kunnianosoitus korven kansalle, kärtsäköille, velhoille ja jöntäntöntöille, jotka rymysivät vapauden täyttämissä erämaissa. Se on täynnä eläväistä kansankieltä ja tarinoita, jotka valaisevat kokonaista kadonnutta elämäntapaa - uskomuksia, arvoja ja arkea, jotka ovat tänä päivänä jo historiaa.
Sompio kertoo Lapin korpien kansanperinteestä ja elämäntavasta, joka katosi Lokan tekojärven syvyyksiin. Teos vie lukijan aikaan, jolloin Lapin ihmiset elivät tiiviissä yhteydessä erämaan luontoon ja sen kiertokulkuun.
Paulaharju ja hänen vaimonsa Jenny tallensivat 1930-luvulla yli 80 sompiolaisen muistelmat ja tarinat. Näistä syntyi kirja, joka kuvaa Lapin ainutlaatuista kulttuuriperintöä luonnonvoimien keskellä. Sompion kylät, maisemat ja elämäntapa ovat hävinneet, mutta niiden henki säilyy. Teos on sekä Paulaharjun merkittävin työ että muistutus luonnon ja kulttuurin katoavaisuudesta.