Kun kuuden suomalaishiihtäjän suoritukset hylättiin Lahdessa 2001, kansallisurheilun perustukset tuntuivat järkkyvän. Media pillastui ja paheksujia riitti presidenttiä myöten. Vaikka dopingkohina on siitä lähtien ollut tauoton, hiihtolääkityksen historiaa ei ole kyetty avaamaan.

Kuinka väkeviä olivat 1800-luvun huoltojuomat? Milloin siirryttiin synteettisiin stimulantteihin? Kuka suurhiihtäjä popsi piristeitä "kuin aspiriiniä"? Keksittiinkö veritankkaus Suomessa? Mikä on totuus epohormonista olympiavoittajan yöpöydällä 1988? Minkä vuoksi muuan lääkärinlaukku siepattiin helmikuussa 2001?

Punssia, pillereitä ja punasoluja on ensimmäinen kokonaisesitys hiihdon lääkehuollosta. Kertomus käynnistyy suksiurheilun syntyhetkistä, kattaa koko 1900-luvun ja huipentuu Lahden "katastrofaaliseen häpeään", joka olikin vain piskuinen episodi hiihtolääkinnän vuosisataisella jatkumolla.