Vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli ensimmäinen kansallinen järjestö. SKS:n alkuvuosikymmenten julkista profiilia leimasivat suomen kielen standardisointi ja kehittäminen sivistyskieleksi, kansallisen historiakuvan rakentaminen sekä kansakunnan ideologinen yhtenäistäminen ja isänmaan rajojen maantieteellinen määrittäminen. Nämä tavoitteet motivoivat myös sitä kansanrunouden, muinaismuistojen, suomenkielisen kirjallisuuden ja kansallisten arkistolähteiden kokoamista, joka suomen kielen kehittämisen rinnalla asetettiin Seuran keskeiseksi tehtäväksi.