Elias Lönnrot oli ensimmäisiä oppineita, jotka kykenivät käyttämään tasaveroisesti suomen ja ruotsin kieltä. Lukijaa ajatellen hän vaihtoi myös tyyliä: ruotsinkieliselle sivistyneistölle hän käänsi suomalaista kansanrunoutta ja kohdisti tieteelliset ja poleemiset artikkelinsa, suomenkielisille talonpojille hän tiedotti Oulun Wiikko-Sanomien ja Maamiehen Ystävän palstoilla yleistajuisista asioista. Hänen oma Mehiläisensä oli ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti. Se ilmestyi 1836 - 37 ja 1839 - 40. Suomessa vallitsi 1830-luvulla todellinen puute suomenkielisestä peruskirjallisuudesta ja oppikirjoista.
Lönnrot pyrki osaltaan valistamaan kansaa lehtensä avulla, joka käsitteli yleistajuisesti kiinnostavia aiheita. Sen sisältönä olivat kansanrunot, opettavat kirjoitelmat, arvoitukset ja sadut, pohtipa Lönnrot runousoppia, alkeismatematiikkaa, ilmansuuntia, suomen kieltä, maantietoa, lääketiedettä ja historiaakin. Kerran kuussa ilmestyi myös historialiite: vuonna 1836 - 37 Muistelmia ihmisen elosta kaikkina aikoina, 1839 Suomen historia ja 1840 Venäjän historia.

Valittujen teosten toisena osana julkaistaan Mehiläinen näköislaitoksena siten, että kommenteissa viitataan taustatietoihin, avustajiin ja ajan tapahtumiin sekä historialiitteinä ilmestyneisiin osiin (Raija Majamaa). Lisäksi julkaistaan yksityiskohtainen sanaluettelo (Matti Punttila), joka on poimittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Tarkan asiahakemiston avulla löytyvät eri numeroissa käsitellyt aiheet sekä viittaukset Kalevalan ja Kantelettaren runoihin (Terttu Kaivola).