1800-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan ulottuvana aikana maailmannäyttelyt esittivät ja tuottivat edistyksen ilosanomaa, jonka mukaan ihmisen kyvyillä ei juuri ole rajoja. Suurimmissa maailmannäyttelyissä kymmenet miljoonat ihmiset kävivät todistamassa, miten teknologia kehittyi ja ihminen vaurastui. Oma aikamme on yhä monin tavoin sidoksissa 1800-luvun ajatusmaailmaan: odotamme tulevaisuudelta teknologista kehitystä, aineellista vaurautta ja yhä suurempaa hyvinvointia.
Teoksessa tutkitaan yhtä keskeistä vaihetta arkisen, populaarin edistysuskon rakentumisessa maailmannäyttelyiden kautta. Ilmiötä tarkastellaan perehtymällä ensinnäkin maailmannäyttelyarkkitehtuuriin sekä katsomisen ja havaitsemisen tapoihin.
Toinen merkittävä teema on kansallisen ja kansainvälisen kohtaaminen nopeasti globalisoituvassa maailmassa. Lisäksi keskitytään siihen, miten koneita, teollisuustuotteita ja taideteollisuutta esiteltiin suurelle yleisölle.