Kansakunta kilpasilla käsittelee urheilun merkitystä nationalististen tuntemusten lähteenä ja ilmaisukanavana. Tutkimus perustuu ensisijaisesti vuosien 1908-1952 olympiakisoja käsitelleeseen lehtikirjoitteluun ja aikalaiskirjallisuuteen. Teos lähestyy suomalaisen urheilun ja nationalismin liittoa lähinnä suomenkielisen urheilueliitin näkökulmasta, mutta sijansa saavat myös tämän tulkinnan haastaneet mielipiteet, kuten ruotsinkielisten tai työväenliikkeen suhde suomalaiseen urheilunationalismiin.
Tutkimus havainnollistaa sen, miten urheilunationalismi muuttui vuosikymmenien kuluessa. Uhrautumista isänmaan hyväksi korostanut retoriikka menetti jatkosodan jälkeen uskottavuutensa. Sen korvasi jälleenrakennus, jota urheilussa edustivat Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen järjestelyponnistukset. Tutkimus purkaa myös suomalaisesta urheilumenestyksestä kummunneita myyttejä, joilla on ollut tärkeä sija suomalaisuuden määrittelyssä.