Lehtisten kartanonherra Henrik Fleming (1584-1650) lahjoitti 1600-luvun alkupuolella lukuisiin kirkkoihin saarnatuoleja sekä muuta kirkollista esineistöä. Lahjoittajana hän täytti vähintäänkin esimerkillisesti ne odotukset, joita hyveelliselle aatelismiehelle ja hurskaalle kristitylle asetettiin.
Naantalin kirkon saarnatuolissa meille kerrotaan, että Henrik Fleming lahjoitti sen Jumalan kunniaksi ja kirkon kaunistukseksi. Lähemmin tarkasteltuna tuo lahjoitusvaakunoin ja Flemingin ansioita ylistävin kirjoituksin koristeltu saarnatuoli oli pystytetty myös lahjoittajansa kunniaksi. Lehtisten kartanonherra esittäytyikin useimmissa lahjoituksissaan niin näyttävästi, että niitä voidaan pitää myös hänen muistomerkkeinään. Kirkko tarjosi valtaeliittiin kuuluneelle Henrik Flemingille vaikuttavan näyttämön pyhittää muistonsa.
Kirkkointeriööriä ja kirkollista esineistöä hyödynnettiin taitavasti Flemingistä välitettävän, toivotun kaltaisen eetoksen luomisessa. Koska kirkollisten lahjoitusten tärkeä tehtävä oli vakuuttaa seurakuntalaiset lahjoittajan ansioista tulla huomioiduksi ja muistetuksi, hyväntekijästä oli olennaista rakentaa suotuisa mielikuva. Lahjoitusesineiden kuvastosta ja niihin liitetyistä teksteistä voimme hakea vastausta siihen, minkälaisen mielikuvan Fleming halusi lahjoitustensa avulla itsestään ikuistaa. Ne tarjoavat meille myös näköalan 1600-luvun keinoihin rakentaa aateliston julkisuuskuvaa.