Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, mutta miksi silti teemme enemmän työtä kuin koskaan aiemmin?

Työ määrittelee keitä olemme ja miten käytämme aikamme, se muokkaa kehomme ja arvojemme lisäksi ympäristöämme ja aikakäsitystämme. Mutta suhtautuivatko myös esihistorialliset esivanhempamme työhön tällä tavalla? Millainen oli maailma, jossa työ ei ollut yhteiskunnan tärkein asia – ja voiko sen saada takaisin?

Antropologi James Suzman kartoittaa kirjassaan ihmisen ja työn historiaa ammentaen oivalluksia niin arkeologiasta ja evoluutiobiologiasta kuin fysiikasta ja taloustieteestä. Ihmiskunnan alkuhämäristä maanviljelyn synnyn ja teollistumisen kautta tulevaisuuteen ulottuva matka haastaa samalla monet perusolettamuksemme siitä, keitä me lajina olemme.

”Kun automaatio mitä ilmeisemmin mullistaa tyystin globaalit työmarkkinat, on kiire miettiä uudelleen työn taloudellista, psyykkistä ja jopa hengellistä merkitystä. Tutkimalla metsästäjä-keräilijöiden, ihmisapinoiden ja jopa lintujen elämää Suzman osoittaa, että se, mitä me pidämme ’luonnollisena’, on usein pelkkää teollisuusgurujen ja maataloususkontojen kyseenalaista perintöä. Tutustumalla siihen, miten olemme menneisyydessä käyttäneet aikaamme, me toivottavasti saamme edellytykset tehdä viisaampia ratkaisuja tulevaisuudessa.” 

- Yuval Noah Harari