Miksi Kalevala eikä Kanteletar?

Miten ja millä kriteereillä tutkijoita, taiteilijoita ja aineistoja on nostettu keskiöön tai sysätty syrjään? Millainen kansakunta olisi kirjoitettu toisin, kanonisoimalla marginaalisia genrejä?

Kalevalaseuran 101. vuosikirja Kaanon ja marginaali - Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet kartoittaa perinteen, kulttuuriperinnön ja kirjallisuuden kanonisoinnin ja marginalisoinnin prosesseja. Se keskittyy kulttuuristen ideaalien ja normien katvealueisiin ja pyrkii tekemään marginalisoituja aineistoja näkyviksi ja kuuluviksi.
Teos haastaa ajatuksen kaanonista pysyvänä ja suljettuna rakenteena. Katse kulttuurin ja tutkimuksen sokeisiin pisteisiin ja raja-alueille paljastaa jatkuvan liikkeen kulttuurin hierarkkisilla kentillä. Kuuntelemalla marginaaleja kaanonit ja kaanonin idea muuttuvat. Marginaalien inhimillinen arvo on mittaamaton, ja niiden tuottama tieto on ennalta arvaamatonta.